Thursday, April 16, 2015

Throwback to Grand Canyon

Viimevuonna mulla oli jonkun verran tietokoneen kanssa ongelmia, ja multa löytyy ties kuinka monia postauksia mitä se vanha kone ei mun ikinä antanut ladata. En nyt kuitenkaan viitsi julkaista niitä vanhoja koska ei kuulosta yhtään järkevältä jos puhuisin ''viime viikonlopusta'' kuutisen kuukautta myöhässä.

Anyways, viimevuonna muistaakseni lokakuussa lähdin saksalaisen kaverini Luisan ja hänen perheen kanssa päiväreissulle tuonne muutaman tunnin päähän - nimittäin Grand Canyonille! Arizonassa oleillessani se on vähän sellainen must see mutta ei kyllä tarvinnut pakottaa lähtemään - päinvastoin. Muistan vieläkin kuinka innoissaan oltiin, ja oli se kyllä ihan just niin upea kun puhutaan, ja monta kertaa upeampi! Eihän sitä maisemaa ikinä kuviin saa ikuistettua niin täydellisesti kun se on mutta mulla on tuhansia kauniita kuvia ja muistoja ihan tuolla korvien välissä :)

Lähdettiin siis aikaisin aamulla jo 6 aikaan ajelemaan tuonne pohjoiseen eväät sun muut takakontissa ja auto täyteen pakattuna. Mentiin yhden pysähdyksen taktiikalla (huomaa, suomisanasto hallussa) ja matka meni oikeastaan tosi nopeasti, eipä tästä Phoenixista kovin montaa tuntia sinne ajele! Päästiin sitten siinä aamukymmenen jälkeen perille ja lähdettiin vähän kiertelemään ja katselemaan millaista sielä on! Käytiin sitten myös patikoimassa, syötiin, ja vietettiin vaan ihan sanoinkuvaamattoman hieno ja hauska päivä, ja vielä parhaassa mahdollisessa seurassa! Jos ikinä kenelläkään on mahdollisuus mennä käymään Grand Canyonilla, niin en voi muuta sanoa että menkää menkää menkää. Rehellisesti sanottuna varmasti yksi kauneimmista paikoista missä oon lyhyen elämäni aikana ollut - en mä sitä oikein osaa kuvailla, oon tuloksetta miettinyt sanoja niin kauan. Tärkeintä on kuitenkin ne muistot ja elävät kuvat päässä. Niin kaunista, luonto 
Nyt, annetaan kuvien puhua puolestaan!

Jotkut kuvat näyttää ihan muokatuilta ja liian värillisiltä/oransseilta, mutta tosiasiassa en siis ole muokannut yhtään - aurinko ja kaikki valo oli vaan jotenkin ihan erilainen ja satumainen tuolla ylhäällä! 




















Wednesday, April 15, 2015

Life is busy business

Uusi viikko on taas hyvällä vauhdilla jo puolessa välissä, ja päivät pelottavasti vaan vähenee. Mulla on aika pitkälle kokoajan jotain tekemistä, niin että päivät vaan kiitää ohi niin ettei huomaakkaan.

Koulussa on ollut nyt ollut eilen ja tänään sellaset testit kaikille Arizonassa, mutta vaikka mulla on english, mun opettaja sanoi ettei mun tarvitse mennä kun ei se vaikuta kuitenkaan mihinkään. Sopihan se mulle, eli menin eilen kouluun 11:27-2:20 ja tänään sama. Eilen aamulla nukuin vaan vähän univelkoja pois, mutta tänään käytin vapaa-aamun hyväksi ja lähdin ihanalle kropan ja mielen herättävälle aamulenkille, söin hyvän aamupalan ja nyt venyttelen tässä samalla kun kirjoittelen. Ei oikeastaan voisi parempaa alkua kouluaamulle toivoa!




Tän viikonlopun tuun viettämään vielä täällä jossain päin Phoenixia tai Scottsdalea - toivon mukaan nään mun belgialaista kaveria pitkästä aikaa. Suunnitelmissa olisi viettää mukava päivä kauniissa Old Town Scottsdalessa, ja vähän kuviakin olisi tarkoitus napsia. Pidetään nyt peukut pystyssä että saataisiin molemmat hoidettua kyydit!

Ensi viikolla otan viikon lopusta pari koulupäivää pois - lähden nimittäin torstaina San Diegoon! Oon niin innoissani, se on ollut mun listalla jo niin pitkään ja nyt se toteutuu! Menen sinne siis Young Lifen kanssa ja ollaan matkan päällä torstaista perjantaihin. Varmasti ihan huippuviikonloppu tulossa!
Heti perään tulee sitten vielä toinenkin California-viikonloppu, nimittäin lähdetään vaihtariporukalla Disneylandiin ja Huntington Beachille. En malta odottaa!

Tekemistä siis riittää viikonlopuille nyt vähäksi aikaa, ja viikonpäivät näyttää olevan myös aika kiireisiä, en tiedä miten ihmeessä saan järjestettyä aikaa kaikille ennen kuin lähden! Pian viikkoja saa laskea jo yhden käden sormilla, joka on ihan hullua, tuntuu että järjestän itselleni jopa liikaa tekemistä jo nyt, mahtaakohan se edes olla mahdollista? Toivottavasti ei, koska ei sillä että ainakaan alkaisin karsia tekemisiä pois - en ennenkuin joku kertoo että nyt on liikaa, jos on

Näillä mennään nyt, toivotan itselleni hyvää koulupäivää ja mukavaa loppuviikkoa kaikille!


Sunday, April 12, 2015

Weekend

Tämä viikonloppu menikin tosi mukavasti, nimittäin mun hostperhe lähti Kansasiin häihin ja vietin perjantaista nyt sunnuntaihin mun norjalaisen kaverin Anitan hostperheen luona. Perjantaina koulun jälkeen siis vaan pakkasin nopsaa, kun Anitan hostäiti tulikin sitten jo mut hakemaan. Illemmalla mentiin yksiin partyihin muutamaksi tunniksi, ja ennen puoltayötä päästiinkin jo nukkumaan. Kuvia ei sieltä valitettavasti nyt ole, mutta hauskaa oli! 

Lauantaina ei päästy sängystä ylös ennen kahta, ja kolmen jälkeen lähdettiin Desert Ridgelle, joka on siis sellainen ''ulkoilma-kauppakeskus'' tai mikä ikinä onkaan nimeltä. Käytiin sielä siin katsomassa leffa The Longest Ride, joka oli aivan upea. Ehdottomasti meni kaikkien leffojen ohi mun lempparileffaksi nyt, oon vieläkin ihan fiiliksissä siitä. Kannattaa käydä katsomassa - en kyllä tiedä millon se Suomessa tulee ulos vai onko jo tullut, mutta anyways suosittelen! 

Käytiin sielä myös syömässä ja mentiin Dave and Buster'siin pariksi tunniksi. Se on siis sellanen paikka jossa on kaiken näköisiä pelejä sun muuta, olipas ihanaa päästää taas se sisäinen lapsi valloilleen, haha. Oli oikeesti tosi hauskaa, onneksi päästiin sisään! (iltakuuden jälkeen pitäis kuulemma olla 18, mutta eipä tullut kukaan kyselemään, heh)

1, mä moottorikelkkailemassa - oli ihan sika hauska 'laite' jota ihan kääntelemällä ohjailtiinkin! // 2, Anita astetta isompaa Fruit Ninjaa pelailemassa // 3, tästä pääsette ehkä näkemään amerikkalaisten koon pienestä pizza slicesta, ei yks lautanen riittänyt :D // 4, jenkkien versio omenasta. Caramel apples on siis tosi suosittu juttu täällä, eli siis omppu dipataan sellaseen karamellisoossiin ja sen voi jättää joko niin, tai kuorruttaa sen millä ikinä haluu - esim. suklaalla ja english toffeella niinkun mun tapauksessa, tai vaikka karkeilla, eri suklailla, millä vaan. Yum!





En tiedä miten mä enää nykyään kuvailla mun fiiliksiä, lähtö lähenee ihan hullua vauhtia ja mulla on enää alle 50 päivää jäljellä Arizonassa. Tuntuu nyt jo hirveän haikealta jättää tänne kaikki ystävät mutta odotan silti Suomeen paluuta ihan älyttömästi. Aika on mennyt niiin nopeasti, ja nyt kun on täällä jo elämä niin pitää tätä vähän niinkuin itsestäänselvyytenä, eikä kotiinpaluu tunnu kovin realistiselta enää. Välillä tulee kauhea paniikki, että enhän mä kerkeä nähdä joitain ihmisiä enää montaa kertaa seuraavien muutamien viikkojen aikana, ''mitä jos tää onkin se vika kerta kun nään tän henkilön?''. Yritän mahduttaa kaikkea tekemistä mun aikataulun jokaiselle tunnille, joka on välillä tosi väsyttävää mutta tuntuu ihan hullulta kohta jättää kaikki taakse mutta oon varma että loppujenlopuksi se on kuitenkin sen arvoista. Samalla nään lähes joka yö unia siitä, kuinka oon Suomen lentokentällä, kotona, nään kaikkia kavereita ja perhettä ensimmäistä kertaa 10 kuukauden jälkeen! Jostain syystä saan onnenkyyneleitä hirmu usein nykyään. Kun saan parhaat pisteet mun koko luokasta English sanakokeessa, juoksen kokonaisen lenkin ilman että penikoihin sattuu, kerkeän koulubussiin nipinnapin, kaverin äiti (joka on mulle tuhannesti läheisempi ja tärkeämpi kun mun hostäiti - teen kaikkea kivaa sen kanssa aina ja se välittää vaan niin paljon enemmän) tekstaa että tulee hakemaan mut koulusta huomenna niille, ja isoimpana se kun ajattelen niitä ensimmäisiä Suomihetkiä. Aina sieltä tulee ne onnenkyyneleet, heti sen perään kun perhoset on lähtenyt vatsasta - ja molemmat noista on mulle kyllä kieltämättä vähän huvittavia välillä.

Ehkä se johtuu osittain siitä, että varsinkin kaiken kokemani jälkeen olen oppinut vaan iloitsemaan kaikista elämän pienistä iloista, tai ehkä siitä että en oikein osaa vaan hallita tai ymmärtää mun omia tuntemuksia enää, en tiedä. Mun elämä rullaa nyt niin hyvin, välillä tulee aikamoisia iskuja mutta oon kai oppinut jotenkin vaan nykyään heittämään ne ulos mun elämästä. Mä voin oikeasti sanoa olevani onnellinen, oon myös tosi kiitollinen kaikista ihmisistä joita mulla on täällä, jotka on osana tekemässä mun vaihtovuodessa unohtumattoman, mutta unohtamatta kaikkia ihmisiä ketkä sielä kotona odottaa. On niitä kenen kanssa jutustelen lähes päivittäin ilman mitään tärkeää asiaa, on niitä kenelle laittaa viestiä milloin vaan kun tarvitsee viisaita sanoja ja vastauksia/mielipiteitä ja joiden viestit aina laittaa tosi hyvälle mielelle, on niitä kenelle puhun vaan silloin tällöin kun siltä tuntuu tai on asiaa, on ne kaikki vaihtarikaverit joiden kanssa itketään yhdessä kun ei tiedetä halutaanko lähteä vai jäädä, on ihan kaikenlaisia ihmisiä ja oon kaikista älyttömän kiitollinen ja iloinen! En osaa kaikkea varmaan paremmin tiivistää, kun vaan sanoa että olen onnellinen. eikä siihen kai enempää tarvita. :)

Katellaan mitä tämä tuleva viikko tuo tullessaan, postausta tulee taas sitten kun siltä tuntuu, en lupaa mitään. Nyt lähden tästä läksyjen kimppuun, enköhän mä vielä loppusuoran koulua jaksa! Kaverit ja hyvä koulu tekee siitä niin hauskaa, että helposti menee. Tasan 6 viikkoa koulua jäljellä, tasan 30 päivää... En käsitä. 
Nyt kuitenkin nautitaan vielä täysin siemauksin eikä murehdita sitä sen enempää! Ciao!